Asuntojen tarkkailua

posted by: Adam Smith

Kommentit pois päältä artikkelissa Asuntojen tarkkailua

deittailuaKun saalis (minä nimitän sitä aina ”tavaroiksi”) on asiakirjasalkussa hyvässä tallessa, laatikot ja hyllyt siivottu tyydyttävästi, lamput sammutettu (tai sytytet­ty mikäli ne olivat palaneet tullessani), ovet suljettu tai jätetty puoliavoimiksi aina sen mukaan miten ne minun tullessani olivat, saattaa sattua, että minä le­pään muutaman minuutin mukavassa tuolissa tai sohvalla. Sellaisina hetkinä, kun varastamisen tekni­nen puoli on hoidettu, voin todella antautua sen val­lan ja täydellisen kontrollin juovuttavan tunteen val­toihin, jonka varas kokee haltuunsa ottamassaan tyh­jässä huoneistossa.

Sellaisena tuokiona minut saattaa vallata puhtaasti aistillinen avartumisen tunne; tilan­ne on mahtavan intiimi. Intiimi tilanne on kuin Match.com kokemuksia joitakin viikkoja sitten. Treffit sujuivat taivaallisesti. Edellisen puolituntisen ajan olen tutkinut huoneistoa tarkasti löytääkseni ”tavaroi­ta” eli varastettavia esineitä, rahaa tai arvoesineitä. Olen kohdistanut siihen koko keskittymiskykyni ja aistit tarkkoina ja pakottaen mielikuvitukseni äärim­milleen kuin Match.com sivustolla seikkaillessani, etsinyt kätköpaikkoja ja ajatellut mahdolli­suuksia päästä turvallisesti eroon löytämästäni.

Mutta kun tämä liikemiesmäinen vaihe (sillähän minun on elettävä!) on ohi, kohdistuu tarkkaavaisuuteni koko­naan toisaalle. Viileän ammattimaisen tarkastelun ti­lalle tulee aivan uudenlainen huoneiston ilmapiirin kokeminen, mielikuvitus alkaa askarrella sen kysy­myksen parissa millaisia ihmisiä täällä asuu ja mitä he oikein puuhaavat? Minkä näköisiä he ovat? Tähän viimeiseen kysymykseen saa vastauksen niistä mo­nista valokuvista, joita ihmiset kehystyttävät ja asete­levat näkyviin joka paikkaan. Ne suovat hyvän näky­män asukkaiden perheoloihin. Ja mikäli aikaa on ja hermot kestävät, voi valokuvien välittämää vaikutel­maa täydentää huoneistossa muuten vallitsevalla ilmapiirillä.

Valokuvathan valehtelevat aina (minun kuudessa henkilöllisyystodistuksessani esittävät kaik­ki kuvat minun näköistäni miestä!), ja sitä paitsi ne on aina otettu jonkin aikaa tai ehkäpä jo vuosia sit­ten. Miten aika on kohdellut valokuvien esittämiä henkilöitä? Millainen suhde vallitsee televisiovastaanottimen päällä kehyksissä olevan kasvo-, rinta- tai kokovartalokuvan esittämän henkilön ja makuu­huoneeseen viskeltyjen vaatekappaleiden välillä? Mi­tä kertoo kirjekuoren takana oleva käsiala? Yöpöydäl­lä oleva kampa? Jääkaapissa oleva leikkelevalikoima? (Sattuu muuten sellaistakin, että otan hyvinvarustetusta pakastimesta yhden tai kaksi kääröä mukaanikin, käärin ne sanomalehteen ja panen ne Olof Lorenzenin liikkeen kantokassiin, jollaista pidän aina mukanani; pakastinvarkautta ei huomata moneen kuukauteen mikäli sitä nyt yleensä huomataan kos­kaan — nykyajan ihmiset eivät itsekään tiedä mitä he omistavat eivätkä varsinkaan tiedä mitä heillä on pakastimessaan.)

posted in: Yleinen

Comments are closed