7 päivää tarjous – Inventaario talven varalle

posted by: Adam Smith

Kommentit pois päältä artikkelissa 7 päivää tarjous – Inventaario talven varalle

Tellu ottaa kiinnostuneesti Hamsterin tarjous ­listan. Hän näkee siellä alussa tillit ja kuivatut pi­naatit. Häntä naurattaisi, mutta toisaalta häntä hie­man liikuttaakin.

– Miten herttaista! hän huudahtaa. — Pinaatti on hyvää!

– Mitä? Eikö olekin! Enää 7 päivää sadon kypsymiseen läähättää Hamsteri ilahtu­neena. Katso! käsiini osui myös 7 päivää tarjous Tellu vastaa.

– Pyykkinarua, tavaa Tellu. — Sata metriä, no tuskinpa aivan niin paljon. Mitäs tämä on? Kahden tuuman hamppuköyttä kymmenen metriä?

– Katsohan… ei teille juuri muitakaan köysiä voinut ajatella, mutisee Hamsteri epäselvästi. — Tar­koitan kun Robin… äsh! Antaa sen olla, jos et halua. Mitäs tuosta! Ajattelin vain, että jos halkoauto tarttuu lumikinokseen, niin Rurik voisi väki­pyörän ja köyden avulla kiskoa sen ylös. Mutta an­taahan olla! Katsotaan sitten talvella.

rye grains

– Hyvä Luoja! hätkähtää Tellu. — Kahdeksan säkkiä ruisjauhoja… kulia… kulia. Mitä kulia?

Kolme säkkiä vehnäjauhoja… hevosella ensi lu­milla. Paaluaitta?

Hamsteri vääntelehtii hermostuneesti ja kasvoil­taan tulipunaisena.

Silloin Tellu räjähtää nauramaan. Tosin luullaan, että vain lihavat herrat voivat räjähtää nauramaan, mutta kyllä joskus naisetkin, kun sattuu hermonpäähän.

– Niin, ehkäpä voimme hieman tinkiä jauhojen osalta, sanoo Hamsteri käheästi kämmenen takaa, jolla hän muka peittää äkillistä yskänkohtaustaan.

– Voithan tietysti harkita asiaa, kaikin mokomin. Hm, tämähän oli vain vihje, no niin. Se paaluaitta on varmasti tullut hiilipaperin läpi eräästä toisesta paperista. Niin onkin, nyt muistan, se on tullut eräästä aikaisemmasta jutusta.

– Tellu, et saa nauraa Hamsterille! sanoo Rurik häpeissään vaimonsa käytöksen takia. — Tulee kova talvi ja jauhoja tarvitaan 7 päivää viikossa. Kyllä Hamsteri tietää! Mistä paistat, Tellu, pullaa, jos vehnäjauhot loppu­vat?

Tellu katsoo Rurikin totisia, surkeita kasvoja, ja hän on vähällä antaa ylen, koska hänen huvillaan ei ole mitään määrää.

– Kolmesataa naulaa sokeria, osa toppasokeria, hihittää Tellu. — Satakaksikymmentä kiloa!

sugar

– On ehkä ennenaikaista naureskella, sanoo Hamsteri ärtyisästi. — Tuntuu uskomattomalta, mutta ennen kuin pääsky on taas Suomessa, on toista­sataa kiloa sokeria mennyt sen tiensä kahvissa, marjapuuron päällä ja muissa vastaavissa tilanteissa. Tilas­tollinen pääkonttori on…

– Ainahan ne Niku ja Raisa tahtoo puuron päälle paksusti sokeria! muistuttaa Rurik.

– Mutta onko välttämätöntä ostaa näin suurta määrää kerrallaan? väittää Tellu. — Mihin jou­dumme sokerin kanssa, jos tulee jostakin syystä muutto kaupunkiin?

– Sinäkö kysyt, mihin joudutaan sokerin kanssa, sanoo Hamsteri ja katsoo kulmiensa alta ärsyttävästi hymyillen. — Voisitko kenties ajatella, että sokerit pannaan laatikkoon ja nostetaan junaan. Rahdin, jonkun yhdeksänkymmentä tai toistasataa markkaa, korvaa kauppiaan käteisalennus. Liikemiehet myy­vät uskomattoman edullisesti merkittävämpiä tava­raeriä. Ja ennen kaikkea säästyt alituiselta karavaanihommalta kaupan ja kodin välillä. Moni hikipisara säästyy, huolet vähenevät, on varmuutta, on turval­lisuutta.

– Hjoo! Oletko, Tellu, näitä ajatellut? kysyy Ru­rik voitonriemuisesti. — Tällä lailla loppujen lopuksi säästää, kun kaupasta saa alennusta… Siis muutakin kuin 7 päivää tarjous alennusta. Kyllä sitä rahaa tarvitaan vielä toistekin!

Tellu katselee ihmetellen miehiä. Joskus hän jo aivan kuin oivaltaa asioiden todellisen laidan, mutta sitten epäilyttää ja naurattaa. Mikä riivaa nyt kilttiä Rurikia?

– Mutta emmekö voisi tyytyä yhdeksäänkymmeneen kiloon aluksi, esittää hän nopeasti. — Onhan jo siinäkin sokeria.

Nyt Hamsteri ottaa taskustaan kynän ja lehtiön ja laskee jotakin kulmat kurtussa. Sitten hän sanoo jaamistaen:

– Miksei, tietysti, miten haluat. Kyllä vain, jos kerran niin tahdot. Mitäs minä! Enhän minä. Tekisi kuitenkin mieli huomauttaa, että tietyn varmuusra- jan alittaminen tuo aina mukanaan omat riskinsä. Ilmenee aina jotakin, jota saa sitten katua. Hetken kiihkossa harkintakyky pettää, tehdään kiireellisiä päätöksiä ja aina on tulos sama. Miten moni kaunis koti onkaan tuhoutunut, miten moni lupaavasti alka­nut ihmiselämä…

posted in: Yleinen

Comments are closed